Heimo: Pääskyt – Hirundinidae

Yleiskuvaus: Yleisin pääskylajimme. Yläpuoli kokonaan tumma, alapuoli valkea paitsi rintavyö, joka tumma. Naama tummanpunainen tai vaalean ruosteenruskehtavat. Pitkähkö haarapyrstö.

Koko: Pituus 17–21 cm (pyrstön reunasulat 8–13 cm), paino 15–25 g.

Pesä: Yleensä sisällä rakennuksessa, siltojen ja laiturien alla. Rakennettu mullasta, savesta oljista ja korsista. Vuorattu höyhenillä ja juurikuiduilla.

Pesiminen: Munii touko–kesäkuussa 4–7 munaa. Luultavasti vain naaras hautoo, haudonta-aika 14–16 vrk. Pesäpoikasaika 17–21 vrk. Jos emot aloittavat uuden pesinnän, poikasia ruokitaan vain 10–12 vrk. pesästä lähdön jälkeen. Muutoin perhe pysyy koossa jopa yli kuukauden.

Esiintyminen: Kulttuuriympäristön pesimälintu, esiintyy yleisenä Peräpohjolan eteläosiin asti, pohjoisempana harvalukuinen. Suomen pesimäkannaksi arvioitu 100.000–160.000 paria.

Muutto: Päivämuuttaja. Syysmuutto elo–syyskuussa, paluu huhti–kesäkuussa. Talvehtii trooppisessa Afrikassa.

Ravinto: Lentävät hyönteiset, jonkin verran myös hämähäkkejä.

Ääni: Pehmeä ”tvit-tvit”, varoitus kiihkeä ”psilii”, laulu iloista, rupattelevaa visertelyä.

Uhanalaisuus: Vaarantunut, rauhoitettu.

Haarapääskyn selkäpuoli, päälaki ja posket ovat sinimustat, siipi- ja pyrstösulat sekä leveä rintavyö ovat mustat (nuorella linnulla rintavyö on himmeä ja ruskeasävyinen). Haarapääskyn pyrstö on syvään halkoinen ja erityisesti koiraalla uloimmaiset pyrstösulat ovat voimakkaasti pidentyneet. Pyrstösulissa on valkoisia pieniä täpliä. Koiraalla kurkku ja otsa ovat tummanpunaiset, naaraalla ja nuorella linnulla vaalean ruosteenruskehtavat. Haarapääskyn alapuolen väritys vaihtelee kermanvalkoisesta punertavasävyiseen. Koivet ovat mustat. Nokka on musta (vanha lintu) tai vaaleankeltatyvisesti musta (nuori lintu). Silmän värikalvo on tummanruskea.

Haarapääsky on Itä-Uudenmaan maakuntalintu ja Viron kansallislintu.

Kuva: Simo MikkonenKuva: Simo MikkonenKuva: Simo MikkonenNuori lintuVanha koirasRäystäspääskyn ja haarapääskyn risteymä

Tiesitkö tämän?

Pääskysten luultiin vielä 1800-luvulla vaipuvan talvella horrokseen (etelään muuton sijasta) ja oli ’varmaa’ tietoa, että ainakin osa pääskysistä viettää talvensa veden pohjassa. Jopa arvostettu kasvitieteilijä Carl von Linné uskoi pääskysten talvihorrokseen.