Heimo: Västäräkit – Motacillidae

Yleiskuvaus: Viiruinen avomaiden vilkas ja äänekäs pikkulintu. Muistuttaa metsäkirvistä, mutta nokka ohuempi, pää tummempi, takavarpaan kynsi pitkä ja lähes suora. Alapuolelta ja selästä voimakkaasti viiruinen, yläperä lähes viiruton.

Koko: Pituus 14–15,5 cm, paino 15–23 g.

Pesä: Yleensä mättään kupeessa hyvässä piilossa. Rakennettu kuivista lehdistä, korsista, sammaleista ja jäkälistä. Vuorattu ohuilla korsilla.

Pesiminen: Munii huhti–toukokuussa 4–6 munaa. Vain naaras hautoo, haudonta-aika 12–15 vrk. Pesäpoikasaika 12–14 vrk.

Esiintyminen: Pesimälintuna avoimemmassa ympäristössä kuin metsäkirvinen, tunturinummilla, heinäisillä rantaniityillä, laidunmailla, pelloilla ja soilla. Esiintymisen painopiste pohjoinen. Suomen pesimäkannaksi arvioitu 500.000–750.000 paria.

Muutto: Pääosaksi päivämuuttaja. Syysmuutto syys–lokakuussa, paluu huhti–toukokuussa. Talvehtii Länsi- ja Keski-Euroopassa sekä Välimeren maissa. Satunnaishavaintoja talvella myös Suomesta.

Ravinto: Selkärangattomat eläimet.

Ääni: Terävä, hätäinen ”iist-ist-ist”, laulu yksitoikkoinen, pitkähkö sirisevä säe.

Uhanalaisuus: Elinvoimainen, rauhoitettu. Maailmanlaajuiseti luokiteltu silmälläpidettäväksi.

Niittykirvinen on Suomessa pesivistä kirvislajeista pienin. Se on selkäpuolelta selvästi vihertävä ja rinta on vain hieman kellertävä. Niittykirvinen on lapinkirvisen tapaan kauttaaltaan viiruinen. Hyvä lajituntomerkki on takavarpaan kynsi, joka on takavarpaan mittainen tai pidempi ja muodoltaan kannusmainen, vain hieman käyristynyt. Niittykirvisen koivet ovat vaalean punertavanruskeat ja nokka on vaaleatyvisesti tummanruskea. Silmän värikalvo on tummanruskea. Hyvä lisätuntomerkki niittykirvisen määrittämiseen on sen hyppivä lentotapa.