Lat. nimi aiemmin: Bonasa bonasia

Heimo: Aitokanat – Phasianidae
Alaheimo: Metsäkanat – Tetraoninae

Yleiskuvaus: Pienikokoinen, kirjava metsäkanalintu.

Koko: Pituus 34–39 cm, siipien kärkiväli 48–54 cm, paino 250–450 g.

Pesä: Pelkkä syvennys maassa, kätketty pienen puun, pensaan tai oksan alle. Pesämateriaalia vain harvoin.

Pesiminen: Munii toukokuussa 9–10 munaa. Vain naaras hautoo, haudonta-aika 25–27 vrk. Poikaset auttavasti lentokykyisiä jo 4 vrk:n ikäisinä.

Esiintyminen: Elää tiheissä metsissä, suosii kuusikkoja. Lajia vaikea nähdä, sillä piilottelee taitavasti. Taantuva laji, nykyiseksi kannaksi arvioitu 400.000–500.000 paria.

Muutto: Paikkalintu, joka tiettävästi saattaa suorittaa vain lyhyitä siirtymisiä metsäalueelta toiselle.

Ravinto: Silmut, norkot, marjat ja versot.

Ääni: Neli- tai viisitavuisen vihellyksen kuulee useammin kuin lajin näkee. Lentävän pyyn siiviltä kuuluva huriseva ääni on lajityypillinen.

Uhanalaisuus: Vaarantunut, rauhoitettu. Muiden metsäkanalintujen tapaan riistalintu.

Yksiavioinen (parittelusta kevääseen) pyy on pienehkö, noin naakan kokoinen kanalintu, metsäkanalinnuistamme pienin. Sillä on pyöreä ruumis, pieni pää ja hento musta nokka. Höyhenpuku on ruskean, harmaan, valkoisen ja mustan kauniisti kirjailema ja pyrstössä on leveä tumma kärkivyö. Koiraalla on musta kurkku ja päälaella pidentyneiden höyhenten muodostama lyhyt töyhtö. Pyyn koivet ovat höyhenpeitteiset, ruskeanharmaat ja silmän värikalvo on punaruskea.

Nuori lintuVaalea muunnos

Kiepin tekijä

Pyy osaa tehdä kiepin. Nyt emme tarkoita voimisteluliikettä, vaan lumeen hautautumista kylmänä talviyönä ja myös päivällä, eli lumeen tehtyä onkaloa, jossa on lämpimämpää kuin taivasalla. Muita metsäkanalintuja, jotka osaavat mennä kieppiin, ovat ainakin metso, riekko ja teeri.