Heimo: Aitokanat – Phasianidae

Alaheimo: Pyyt – Perdicinae

Yleiskuvaus: Hyvin pienikokoinen, kirjava kanalintu

Koko: Pituus 16–18 cm, siipien kärkiväli 32–35 cm, paino 70–155 g.

Pesä: Matala syvennys maassa, vuorattu vihreillä kasvinosilla. Sijaitsee korkean kasvillisuuden suojassa.

Pesiminen: Munii kesä–heinäkuussa 8–13 munaa. Vain naaras hautoo, haudonta-aika 16–21 vrk. Poikaset lentokykyisiä noin kolmessa viikossa

Esiintyminen: Harvalukuinen pesimälintu, taantunut jo 1800-luvun lopulta alkaen. Syinä maataloustuotannossa tapahtuneet muutokset ja metsästys muuttomatkojen aikana Välimeren maissa. Viihtyy samankaltaisilla biotoopeilla kuin peltopyy; peltoalueiden lisäksi myös rantaniityillä, mutta välttää peltopyyn suosimia metsänreunoja ja pensaikkoja. Esiintyy koko Suomessa. Nykyiseksi kannaksi arvioitu 100–500 paria.

Muutto: Yömuuttaja. Syysmuutto lokakuusta alkaen, paluu kesä–heinäkuussa (muutama havainto tunnetaan toukokuultakin). Talvehtii Afrikassa.

Ravinto: Erilaiset kasvien osat, versot ja siemenet sekä pienet selkärangattomat eläimet (hyönteiset, etanat ja kotilot).

Ääni: Esiintymisen paljastaa öisin ja hämärissä kuuluva “bitt-bi-bitt” soidinlaulu, jota lintu toistaa sekunnin välein 3–8 kertaa. Ääni on sävyltään viheltävä ja kuuluva.

Uhanalaisuus: Erittäin uhanalainen, rauhoitettu.

Viiriäinen on hyvin pieni kanalintu, jota ei juuri milloinkaan pääse näkemään. Se on kauttaaltaan vaaleaviiruinen ja yleisväritykseltään hiekanruskea. Pää on silmiinpistävän juovikas ja koiraalla on musta kurkkutäplä. Viiriäinen on palleromainen ja lähes pyrstöttömältä vaikuttava. Koivet ovat vaalean kellan- tai punertavanruskeat. Nokka on vaaleanruskea ja silmän värikalvo kellanruskea.

Viiriäinen voidaan lennossa sekoittaa ruisrääkkään, mutta viiriäisen siivet eivät ole punaruskeat.